Ei tullut kummitäti. Ehkä huomasi vihdoin, että en ole häntä koskaan pyytänyt käymään. Tämä on ollut vieläpä tahallista, verraten siihen että kummitäti itse möykkäsi kutsumattomista vieraista ja kylään tuppautuvista sukulaisista viitisentoista vuotta sitten, ennen kun katkaisi puhevälit yli kymmeneksi vuodeksi.

Tällä viikolla oli myös ensimmäinen kokemus kolme vuotta kestävästä säännöllisestä piikityshoidosta. Kokemus ei ollut kovinkaan kivulias, hoitajatäti oli vain koko ajan huolissaan syömisestäni, näytin kuulemma siltä että saattaisin syömättömyyden seurauksena pyörtyillä. Näin se kalpeus hämää.

Ja vielä lopuksi viikon valitus vastakkaisesta sukupuolesta: ainoa asia, joka on ärsyttävämpää kuin mies, joka ei riitele, on mies, joka osaa venyttää toisen pinnaa lähes katkeamispisteeseen, jossa sitten tekee jotain minkä jälkeen ei yksinkertaisesti ole reilua olla vihainen.