Tänään aamulla piti sitten kiskoutua ennen kukonlaulua (kahdeksaksi) kuuntelemaan kuinka joukko enemmän tai vähemmän esiintymispaniikkisia opiskelijoita pitää kukin vuorollaan puheen. Näin viiden tunnin yöunien päälle todella hehkeätä puuhaa, voi olla että palaute arvostelulappusissa saattoi olla sitten sen mukaista. Miten vaikeaa voi olla tiivistää aihe viiteen minuuttiin? Itsehän tuli todistettua kyllä sitten tuota toista ääripäätä, sillä vielä paikalle saapuessani en ollut varma aiheen valinnasta. Viimeisenä pitämäni puhe käsittelikin sitten puheen pitämistä ja erityisesti esiintymisjännitystä. Ehdottomasti hymyilyttävin palaute tuli kurssin opettajalta, joka oli kirjoittanut kommenteikseen että puheeni oli kuulemma "jäsentynyt ja rakenteeltaan ehyt" ja "liki ammattilaisen esitys oli hieno malli aiheestaan". Onneksi ei nähnyt kuinka kdet tärisivät ja kieli tuntui kuivuvan suuhun. Ajatus ei sentään katkennut, varmaan ensimmäistä kertaa ikinä puhetta pitäessäni. Mutta ohi on. Ehkä joskus voisi vaikka oikeasti valmistautuakin.