Takaisin arkeen, töihin jotka on itse asiassa ihan kivoja. Ainakin aika ajoittain. Elämänhallintaa lisännee se, että Toisella on viimeinen, kolmipäiväinen työviikko ennen pitkää lomaa, joten näkeminen oli jotenkin sovitettava kahden kiireisen aikatauluun. Ehkäpä tämä jatkuvalta tuntuva väsymystilakin jossain vaiheessa hellittää. Tänään tämä leikki jopa kodin hengetärtä harrastamalla työpäivän jälkeen pitkästä aikaa pölyjen pyyhkimistä ja muita vastaavia extreme-lajeja. Kaikkeen sitä ihminen sortuu.

Edellistä postaustakin on lienee syytä tarkentaa nyt, kun arvailen että ystäväiset Viiru ja Ylläri ovat jo ehtineet myhäillä tietäväisesti ja alkaneet odotella uutisia, että ilmassa olleet jännät puheenaiheet pyörivät kylläkin hieman yleisemmällä tasolla kuin neidit ehkä ajattelevat. Juhannuksen saldona oli muunmuassa yksi iso herneenpalko nenässä, kun mies huomautti, että tämän täytyy ruveta vetämään vatsaa sisään, jotta kaverit eivät kuvittele tämän olevan raskaana. Samainen teema jatkui myös serkkumies T:n vaimolla, jonka esikoisen ollessa puolitoista vuotta sukulaiset erehtyivät vatsan muodosta päättelemään jatkoa sarjalle olevan tulossa. Kyseessä sattuivat kuitenkin olemaan vielä kadottamattomat esikoisen tuomat kilot, eikä rouva arvattavasti ilahtunut suorista kysymyksistä...

Ja tietysti tämä onnistui jättämään olennaisen mainitsematta: juhannusaattoa juhlistettiin ajelemalla moottoripyörällä. Kuume ei suinkaan kadonnut.