Elämä on. Tänään jutustelin työkaverin kanssa yleisesti asumisesta ja muuttamisesta, kun oli käynyt ilmi että olemme samoilta suunnilta työn perässä muuttaneet ja suurinpiirtein samoille kulmille päätyneet vielä asumaankin. Työkaverilla oli tosin kerennyt vierähtää tässä kaupungissa jo vuosi, jonka suomalla kokemuksella sitten kyseli tutustumisestani nykyisen asuinpaikan yöelämään. Mainittuani erään käymäni paikan, työkaveri nosteli kulmiaan: "Eikös sinne ole ikäraja 24?" Itse hän kuulemma viihtyy paremmin paikoissa, joissa on lähinnä vähän päälle parikymppisiä, "tällasia meidän ikäisiä ihmisiä". Viime viikolla tuli saman ihmisen kanssa vaihdettua pari sanaa siitä, kuinka mukavaa on, että työpaikassamme on paljon nuoria ihmisiä. Tänään kävi ilmi, että taisimme tarkoittaa sittenkin eri ikäluokkia. Masentavinta tässä oli se, että poika on valmistunut DI, joka on ennen tätä työpaikkaa ollut vuoden töissä eräässä toisessa firmassa, josta lähti "kun siellä oli vaan niitä vanhoja kolmevitosia". En sitten kehdannut kertoa todellista ikääni.