Taisin edellisessä postauksessa mainitakin, että sain lahjaksi kaiken kauniin lisäksi kauniinvärisiä seteleitä. no, tyttö suuntasi sitten kauniinväriset setelit lompakossa alennusmyyntien aloittajaisten kunniaksi kaupunkiin ja nyt lompakossa kilisee enää tylsiä kolikoita, mutta parantumattoman shop-o-holicin mieli on taas hetkeksi pirteämpi. Päätin kerrankin panostaa lahjaksi saamani rahat oikeisiin lahjoihin sen sijaan että olisin tunnollisesti miettinyt, kuinka kauan kyseisillä seteleillä olisi oikeasti ostanutkaan ruokaa, ja näistä lahjoista on jopa aidosti hyvä mieli. Vihdoin raskin hankkia jopa koko syksyn haaveilemani uudet verhot, tai tarkemin sanottuna kankaan, josta tulee verhot kunhan ompelukone on viritetty käyttökuntoon. Verhokankaan lisäksi hankinnat olivat lähinnä pikkuasioita, kuten väriä uudehkon päiväpeittoni ilmeen kohentamiseen tai meikkituotteita, jotka kuluvat lähinnä jokapäiväisen elämän perusjuttuihin. Shoppailukierroksella sain myös vaihdettua sen kamalan vaaleanpunaisilla unikoilla kukitetun pyyhkeen huomattavasti siedettävämpään malliin (tämä erä Fisulle 1-0, palataan asiaan jälleen syntymäpäivien /ensi joulun tienoilla. Marimekon suosiminen tekee elämästäni huomattavan paljon helpompaa, taidan kiitellä äitipuolta tästä oivasta valinnasta). Koska pyyhkeen vaihdosta jäi vielä muutama euro väliä, hankin samalla toisenkin pitkään suunnittelemani asian, nimittäin uuden penaalin. Vanha, äitipuolelta joululahjaksi saatu vaaleanpunainen kun alkaa olla jo aivan rispaantunut.