Viikon työt on sitten tehty. Nyt olisi taas aika ainakin teeskennellä olevansa opiskelija, vielä pari dead-lineä häämöttää uhkaavasti viikonloppuna. Töitten jälkeen kävin kirjastossa katselemassa gradukirjallisuutta, mutta ainokainen kappale eniten tarvitsemaani kirjaa oli ehtinyt löytää ottajansa noin tuntia ennen kuin itse paikalle pääsin. Harmittaa, varsinkin kun kirjan eräpäivä näkyy olevan vasta lokakuun puolenvälin jälkeen ja sitä ennen olisi sitä graduakin *ihan oikeasti* väännettävä. Viikonloppuna siis eletään tietokoneen ääressä verkkoversion toivossa.

Alkuviikosta tuli taas todistettua Toisen Opiskelupaikan mantrani lahjattomista, jotka treenaavat, kun opintorekisterissä tuli taas pyöreitä numeroita täyteen parin viikon takaisen tentin mentyä kirkkaasti läpi kohtalaisella arvosanalla. Tenttiin kuului kolme kirjaa, joista kaksi englanninkielistä, ja mitä oikeasti luin oli yksi englannikielinen kirja ja kaksi sisällysluetteloa. Mitäs pistävät vuosia yliopistolla pyörineen konkarin tenttimään kirjan yliopistojen ulkopuolisen rahoituksen lisääntymisen vaikutuksista tutkimuskäytäntöihin. Ehkä olisi siis oikeasti aika valmistua.

Sosiaalinen elämä melkein hoituu ohimennen, varsinkin kun taas väärältä suunnalta ollaan hiljaa. Paljonko sitä rautalankaa on oikein väännettävä että viesti menee perille?