Ok, ihan ensi alkuun on todettava, että epätodellinen olo johtunee tällä nimenomaisella hetkellä luultavastikin kohtalaisesta määrästä nautittua alkoholia. Tiedättehän sen kivan pikkuhiprakkatunteen, jossa maailma tuntuu leijuvan ja pää on täynnä loistavia ideoita?

Tänään oli siis viimeinen päivä kurssia, huomenna olisi teoriassa ensimmäinen päivä Oikeita Töitä. Käytännössä tulevan projektini projektipäällikkö ei ole henkilöstöosaston pari päivää kestäneestä jatkuvasta ahdistelusta huolimatta vaivautunut ottamaan yhteyttä, joten päätin keskenäni pitää huomenna etätyöpäivän. Turhaa mennä palloileman konttorille jossa ei ole mitään tekemistä, varsinkaan kun tuleva projektini ei siellä kuitenkaan sijaitse. Päätös lähteä tänään kurssin päättymisen kunniaksi kurssilaisten kanssa muutamalle oluelle oli siis todella helppo. Samaisella reissulla taas puolestaan tuli todettua maailman pienuus, kun kävi ilmi, että eräs kurssin vetäjistä on nuorempana jonkin aikaa seurustellut erään sukulaiseni kanssa. Siinä vaiheessa piti jo hieman hymyillä.

Muita asioita tällä viikolla on ollut Toisen tapa viettää lomaa: mies, jonka ensikommentti muuttooni oli se, ettei hän ainakaan ala viettää vapaa-aikaansa Helsingissä, tuli lomaviikkojensa keskellä sunnuntaina tänne ja lähti vasta tänään pois. Päiväsaikaan, kun itse olin töissä, mies kävi asuinsijoillaan urheilemassa ja pelaamassa ja palasi aina illaksi tänne. Kertaakaan ei tarvinnut soitella edes perään niin, että toinen olisi unohtunut pelin ääreen aiottua pidemmäksi aikaa. Ei ymmärrä mistä nyt tuulee.

Perjantaiaamuna pitäisi suunnata nenä kohti naapurimaata.