Päivystämisessa pahinta on päivystys. Tai päyvistyksenluontoisessa työssä pahinta on työajan muutokset, jotka estävät täydellisesti kaikkien suunnitelmien tekemisen. Omaa aikaa jää pahimmillaa juuri kahdeksan tunnin yöunien verran. Tänä aamuna taas näitä aamuja, työnantajan kanssa eilen sovittu töihintuloaika puoli kymmenen muuttui vähän vaille yhdeksän kahdeksi iltapäivällä. Tämän jälkeen työnantaja jatkoi lähettelemällä tekstiviestejä vartin välein, joten omasta ajasta lienee turha puhua. Kuitenkin pitää olla käytettävissä. Tätä kivaa siis tiedossa joka toinen viikko joulukuun loppuun asti. Viikonloppua odotellessa. Pääni sisällä asuva mörkö jatkaa edelleen juttelemistaan säännöllisesti, tiedä sitten millä tuon hiljentäisi.