Hassua huomata, että nyt kun työpaikan saaminen alkaa näyttää jo mahdolliselta, voisi helposti ruveta potemaan lomaltapaluuahdistusta. Mikähän olisi oikea määrä lomaa, jotta töihin siirtyminen tapahtuisi sopivasti levänneenä ja täynnä uutta intoa. Toisaalta, tämä saattaisi myös vaatia työpaikan, jossa ei jatkuvasti tarvisisi miettiä pätkän päättymisen jälkeistä elämää ja joka jollain tavalla myös liittyisi asioihin, joista on kiinnostunut. Ja kenties vielä senkin että olisi saanut edes yhden tutkinnoista ulos yliopistolta eikä gradu nakertaisi takaraivossa. Oikeasti olen ihan tyytyväinen nykyisin perusteluihini työpaikan valinnassa: perusduunaamista gradun kirjoittamisen ajaksi. Saa sitten nähdä että teenkö niitä nakkihommia sitten sinne vuoteen 2008 asti, jolloin yliopiston tutkinnonuudistus syö melkein valmiin tutkinnon olemattomaksi.

Ihmiseen tutustuminen on muuten osoittautunut mutkikkaaksi prosessiksi. Positiivinen puoli asiassa on se, että huomaan välillä itsekin naureskelevani omalle tutulle "laittaako viestiä"-pähkäilylleni. Kieltäydyn ottamasta kantaa itseni kanssa, alan aavistaa kuinka tässä tulee ennemmin tai myöhemmin käymään. Been there, done that, bought the T-shirt. Jotkin tilanteet pitää näköjään käydä läpi uudestaan ja uudestaan, onneksi ne muuttuvat kerta kerralta vähemmän tuskallisiksi.