Eli hyvin menee. En pysty ymmärtämään miten onnistun joka ikinen syksy buukkaamaan kalenterini niin täyteen, että näyttää siltä ettei sosiaaliselle elämälle tai harrastuksille jää aikaa. No, tällä kertaa tilanne kylläkin eroaa sen verran, että Harrastukselle jää aikaa: päiväunilta yllätettynä lupasin vierailla säännöllisesti junnujen apuohjaajana. Lohdullistahan tilanne olisi, jos tästä ajankäytöstä johtuen ei tarvitsisi potea rahahuolia, mutta jostain syystä elän silti jatkuvasti toimeentulon äärirajoilla. Tämäkin kuluttaa.