Taas pitäisi kiskoutua illaksi töihin. Onneksi tämä viikko on ollut omalla tavallaan aika leppoisaa. Sain  kummityttö R:n tuliais-anarkisti-lapaset valmiiksi tässä sopivasti ennen huomista lähtöä. Aamu ollut melkein tehokasta koulu-kotityö-aikaa, tiskipöytä sentään kiittelee tyhjentämistään. Inhottava tunne siitä, että on unohtanut jotain, ei jätä rauhaan. Mikään ei voi kuitenkaan olla niin tärkeää, jos sitä ei muista. Aamulla tajusin vahingossa pari päivää sitten käydyn keskustelun rivien välistä jotain, jonka muistaminen saa hyvälle mielelle koko loppupäiväksi.