Pään sisällä olevan todo-listan kasvaessa kaikkinainen muu ajattelu tuntuu lykkääntyvän hoidettavaksi sitten joskus, kunhan taas resurssit antavat periksi. Tietokonekielellä sama ilmaistuna välimuisti uhkaa tukkiutua liian monen keskeneräisen prosessin takia eikä kovalevylle tallentaminen enää onnistu. Ehkä pitää siirtyä takaisin kynä, paperia ja jääkaapin ovi -metodiin, joka on muuten täysin toimiva muttei saatavilla silloin kun niitä hoidettavia asioita oikeasti huomaa. Kahden viikon päästä olen jo aloittanut uudessa työpaikassa ja suurin osa muuttohässäkkää on ohi. Huojentava ajatus.

Hetken jo kerkesin elätellä uskomusta siitä, että uusi työpaikkani oli hankittu oikeasti omilla ansioilla ja työtehtävät tulevat olemaan tarpeeksi toisenlaisia, jotta välttyisin joutumasta Turvallisuuspalvelun henkilökohtaisen sihteerin rooliin. Ilmeisesti Turvallisuuspalvelu oli tämän jollain tasolla aavistellut, koskapa on tässä pari päivää ollut aktiivisesti yhteyksissä toivoen mm. samaan projektiin päätymistä (jepjep) sekä ilmoittaen, että oli ystävällisesti päättänyt puolestani, että olen kuulemma lähdössä firman laskettelureissulle. Käytännössä tämä päätös kerrottiin minulle siinä vaiheessa, kun minut oli kuulemma ilmoitettu jo mukaan. Vastahan eilen huomautin, että voisin kuitenkin vaikka ensin aloittaa työsuhteeni ennen ilmoittautumisia minkäänsortin kissanristiäisiin. Kiva että huomaa tulleensa kuulluksi.