Harkitsen tämän blogin pistämistä kokonaan jäihin mm. ajankäytöllisistäkin syistä.

Isommat lainat on nyt maksettu, Visan vingutuksesta aiheutuvia tulevia laskuja lukuunottamatta. Nyt kaikki säästöön jäävä onkin sitten lähemmäksi sitä moottoripyörähaaveen konkretisointia. Aikas huikeaa.

Koskapa suuntaamme itsepäisyyspäivän seutuihin kerrankin tämän kotiseudulle jonne ei ennen joulupukin tuloa enää muuten matkustella, oli korkea aika hankkia Kummityttö E:n joululahja. Reipas Gummitäti päätyi tänä vuonna Twisterin hifistelyversioon, siis siihen jonka mukana tulee dvd:n verran tanssimusiikkia ja alusta, jossa liikutaan tanssimuodossa. Eihän kummitytön joulu olisi mitään ilman että saisi kinastella vuoroista ja säännöistä isosiskon kanssa. Isosiskonsa taas saa pitkällisen pohdinnan jälkeen tyyjensä päälle Marimekon mustavalkoista Kaivoa.

Tunnustaa kyllä täytyy, että itsellekin tuli ostettua ehkä pari etukäteistä lahjaa.

Vajaan vuorokauden aikana eteeni on tullut kaksi tapausta, joitten takia tekee mieli aloittaa oman käyttäytymisen tarkkailu työpaikalla videokameroitten ja ulkopuolisen analyytikon turvin. Omasta mielestäni en missään vaiheessa ole osoittanut minkäänlaista lähempään kanssakäymiseen rohkaisevia merkkejä sen paremmin työajalla kuin sen ulkopuolellakaan työkavereiden kanssa vietetyissä aktiviteeteissa. Viikonloppuna pidetyistä pikkujouluistakin poistuin reilusti ennen puoltayötä toisten jäädessä jatkamaan juhlia pitkälle aamun puolelle asti. Olen myös reilusti kaikissa lounas- ja kahvipöytäkeskusteluissa tuonut esille seurustelevani enkä ole harrastanut kurjien hetkien ruotimista työkavereiden kanssa. En ole edes sortunut tanssimaan hitaita alkoholin vaikutuksen alaisena pelkältä kaveripohjalta. Seuraavaksi lienee lopetettava hymyileminen ja tervehtiminen, sen verran taas olin tietämättäni onnistunut väärikäsityksiä toisille ja kolmansille osapuolille aiheuttamaan.

Hommaan lokerooni sen neljännenkin seinän ja vietän työpäiväni tiivisti siellä, prkl.

Tätä duunia vastaanottaessa kuvittelin oikeasti, että olisin saanut jättää taakseni ne paskat hetket, joissa seistään luokan edessä kouluttamassa joukkoa hyvinkin pätevää porukkaa asiasta, josta itsellä on ainoastaan hyvin pieni käsitys. Näin ei vaan käynyt. Perjantai tuntuu juuri nyt lähestyvän liiankin kovaa vauhtia.

Kummityttö R vanhempineen kävi kylässä. Neitokainen haahuili ensimmäisen tunnin verran eksyneen näköisenä ympäri asuntoa, kurkisteli kaappeihin ja ovien taakse: "Teete?" Niin olivat vanhempansa huijanneet uskomaan, että myös Toinen olisi paikalla.