Fisu onnistui pitämään periaatteen, jonka mukaan kerran kesässä pitää kokeilla jotakin uutta. Tänä vuonna kyseessä oli kriketti, pelaajan ominaisuudessa jopa. Looginen selitys lajille löytynee työympäristöstä, jossa melkein puolet ihmisistä on kotoisin Intiasta, mutta se, että päätyy pelaamaan Suomen krikettimaajoukkueen entisen kapteenin kanssa, vaatiikin sitten vapaaehtoisuutta osallistua työyhteisön omaehtoiseen vapaa-ajan toimintaan. Hauskaa oli paljonkin.

Töissä alkoi uusi projekti, joka imaisi heti mukaansa täydellä teholla. Pitkästä aikaa nautin oikeasti työnteosta, vaikka tahti onkin aika hektinen. Voi olla, että tunne menee ohi, mutta on hienoa olla välillä lähes perillä asioista. Ainakin tiedän jo nyt, että olen siirtymässä taas uuteen projektiin kesäkuun lopussa, joten tunnelmat voivat vaihdella vielä monta kertaa.

Muuten vaan taidan olla vakiintunut. Pelottavaa.