Suku oli kuulemma vihdoin saanut selville Suuren Uutisen. Sen sijaan, että asiasta olisi puhjennut odotettu välienselvittely, ihmiset ovatkin ihmeen rauhallisia. En tahdo kuulostaa pessimistiltä, mutta sukuni tuntien tuo rauhallisuus on hämäystä sille että sotakirveen teroittelut ovat kesken ja strategiat kaipaavat vielä hiomista. Eli edelleen voi odottaa suurta räjähdystä. Vielä elävien kirjoissa olevien ihmisten perinnönjaoissa on se masentava puoli, että ne voivat kestää vuosia. Huikean hienoa.